2003-10-23 - 4:13 p.m.
Teinimuistoista onkin ikävämpi palata todellisuuteen.
Tämä viikko on ollut suoraan niin syvältä kuin vain voin sen kuvitella olevan.
Alkuviikko oli todella hankalaa,tuli murehdittua Ninan ja Tomin tilannetta. Kyllä Miira mulle koitti keskustella asioista ja siitä että mun pitäisi jutella Ninan kanssa,mutta mä en siihen pysty. Ja kun pystyisin,en halua,koska tiedän sen vielä tässä vaiheessa menevän vain pelkäksi huutamiseksi ja itkemiseksi. Ei kyllä kukaan ymmärrä minkä takia mä otan näin älyttömän raskaasti nämä elon asiat,jotka ei kyllä mulle kuulu pätkääkään. Luoja tietää mitä munkin päässä liikkuu.
Hommahan on niin,että mun pitäisi pystyä olemaan tukena heille,ei toisin päin!Ei erot tarkoita sitä,että ne osapuolet joita asia koskee joutuvat hyssyttelemään ystäviä ja sukulaisia,eikä nyt tässä tilanteessa sitä olekaan tarvinnut tehdä,paitsi hieman mun osalta ;) Kyllä mä tiedän kaikki lauseet mitä mun pitäisi sanoa Ninalle,mutta ne ei tule niin kauniisti sieltä suusta kuin olisin ne tarkoittanut. Miiran mukaan osaan olla jäätävä henkilö kun sille päälle satun ja ikävä kyllä,viime juttelut Ninan kanssa on aina johtanut jonkin sortin verbaalisotaan vain mun ansiosta.
Ihminen kaipaa sitä turvallisuutta lähelleen ja mä olen oletettavasti pitänyt Ninaa ja Tomia mun idolipariskuntana.Heillä oli kaikki mitä mä halusin elämältä.Kun se unelma särkyi,minun sydämeni särkyi heidän mukana.Mä kerron ensi kerralla Lumikuningattaresta.
