2003-11-11 - 6:33 p.m.
Jokohan se olisi aika kertoa Halloweenista ;)
Alkuilta lähti käyntiin erittäin hyvin, askartelin hädässä sellaiset mukavat punaiset pirunsarvet, jotka olivat ehkä parhaat ikinä tekemäni. Viinipullo odotti coolina jääkaapissa iltamia ja poksahti auki Herra Sami H:n kämpällä. Esa oli jo tullut aiemmin ja kun The Devil saapui, bileet alkoi.
Aika vierähti viestiessä ja ruinatessa Juhoa paikalle ja saapuihan hän sittenkin Hennansa kera ilakoimaan. Samalla kun aika meni kuin siivillä, meni myös juomaakin :P
Tämä neiti oli jo erittäin vauhdikkaassa kunnossa ennen taksin tilaamista joka kostautui sitten 8 km matkalla Särkille. Silmät vain painuivat kiinni, enkä Dyyniin päästyäni oikein tajunnut mistään mitään. Todella hurmaavaa ;P
En jaksa oikeastaan alkaa tilittämään mitään sen erikoisempaa siitä loppuillasta, mikä nyt suoraan sanottuna meni täysin penkin alle joka suhteessa. Sen verran voin kuitenkin mainita, etten käyttäytynyt "mallikkaasti" tekstiviestien suhteen, siskoni Nina sai sen kokea. Pöytäseurue sai todistaa maraton-itkua ja käsittämätöntä selitystä, josta en itsekään mene enää takuuseen, muistanko edes puoliakaan koko sähläämisestä.
Eli koko Halloween, jota olin odottanut kuin lottovoittoa, oli täysi fiasko. Jälkipeli ainakin itsellä jatkuu vielä pitkään omassa päässäni, vaikka en haluaisi muistella tapahtunutta sen enempää.
Mikä ihme siinä oikein on, että viinan avulla luulet olevasi joku helvetin kaikkitietävä? Omissa ajatuksissakin on jo tarpeeksi, tuskin mä muiden ongelmia (tai no mistä mä tiedän onko ne muille ongelmia?) haluan ottaa enää ristikseni. Petteri taisikin mulle mainita ko. asiasta Dyynissä, en voi elää niin, että ajattelen muita ja muiden elämää, koska en voi vaikuttaa niihin.
No en voi vaikuttaa, enkä voi tehdä asioille mitään vaikka haluaisinkin, mutta onkait mullakin joku oikeus tuntea niin kuin tunnen? En mä voi yhtäkiä sysätä omaa pahaa oloani syrjään ja katsoa vierestä kun.......niinpä,niinhän mun pitäisi tehdä. Hiljaa hyväksyä kaikki.
