2003-11-13 - 2:43 p.m.
"Ihminen ei saa koulutusta tilanteisiin, joihin hän elämässään joutuu. Kukaan ei kerro miten rakastellaan, petetään, kunnioitetaan, ajatellaan ja miten puretaan se aikapommi, jonka osia ovat kaikki tuntemasi ihmiset ja itse olet kello, joka pommissa tikittää"
-Kari Hotakaisen Klassikko-kirjan mietteitä-
Tämä yksi lause kiteyttää niin paljon ihmisen ajatuksia, etten ole törmännyt yhteenkään vastaavaan.
Kukaan ei todellakaan voi kertoa sinulle, miten sinä rakastut,mitä sinä tunnet kun rakastut, pitäisikö sen olla sitä leijailua vai pientä kipristelyä? Pettämisessä meillä kaikilla on kasvanut omat rajat, mutta siltikään et ole koskaan varma mikä se raja on.
Kunnioitus toista ihmistä kohtaan ilmenee niin eri tavoin ja eri käyttäytymisenä, mutta silti toinen henkilö saattaa luulla ettei häntä kunnioiteta vaikka totuus olisi juuri päinvastoin.
Kun tarpeeksi kauan miettii syntyjä syviä, tuntee olevansa täysin hukassa. Ei ole olemassa päämäärää mitä tavoitella, elämästä ei löydy punaista lankaa, olo on ihan tyhjä. Kukaan ei tule kädestä pitäen kertomaan minulle elämäni tarkoitusta, kukaan ei opasta mua kun edessä on vain tyhjä aukko. Tikität vain kellona pommissa ja odotat H-hetkeä.
Jokaisen meistä on siis raivattava oma tiensä eteenpäin, mutta pienet avuntöytäisyt eivät olisi pahitteeksi silloin tällöin ;)
Tässäpä kaikille pohdittavaa:
Miltä perhosesta tuntuu kun sillä on perhosia vatsassa?
