2003-11-18 - 4:17 p.m.
Utan drömma man kan inte leva.
Tai jotain siihen suuntaan. Unelmia, unelmia, päiväunia ja vajoamisia. Päivässä pitäisi olla tietyt hetket varattuna vain unelmointiin.
Tänään kerkesin unelmoida lumihiutaleista, lumisodasta, viltistä, kahvista ja hyvästä kirjasta. Ihminen sulkeutuu aina pieneen maailmaansa ja laittaa oven kiinni perässään. Kukaan ei pääse sinne, se on sun oma paikka jossa saat olla juuri sellainen kuin haluat. On eri asia olla oma itsensä todellisessa maailmassa.
Ihminen ei voi olla koskaan oikeasti onnellinen jos elää kaksoiselämää. Päivällä olet joku täysin tuntematon itsellesi, illalla olet yksin itsesi oikean puolen kanssa. Eihän kukaan tule koskaan tuntemaan sua, ei voi ikinä paljastaa omaa sisintään kenellekään.
Unelmat ovat pakokeino realitystä. Unet ovat portti menneisyyteen ja joillekin tulevaan. Ihmisten kohtaaminen voi olla joillekin niin ylitsepääsemätön asia vain siksi, etteivät he uskalla kohdata ensin omaa itseään. Itserakkaus ja omahyväisyys on välillä huono tapa, mutta se on selviytymiskeino elämään. Lentokoneessakin otetaan ensin itselle happinaamari, sen jälkeen autetaan vasta muita. Eli konkreettisesti sanottuna; jos et auta itseäsi ensin, miten voit auttaa muita?
Jos unelmoinnin avulla saa kerättyä voimaa kohdata muu maailma, laittaisin eduskuntaan aloitteen unelmoinnin vakinaistamisesta työpaikoilla,palkallisena tietysti ;) Ilman unelmia ihminen ei elä.
Tämä päivä on mennyt kuin usvassa, mä varmaan unelmoin liikaa.
Tarkoittaako tämä nyt sitä, etten pysty kohtaamaan maailmaa omana itsenäni? Siihen täytyisi paneutua varmaan aivotohtorin vastaanotolla enemmän ;)
