2004-01-27 - 1:05 p.m.
Tämän salaisen päiväkirjani vuosipäivä oli 22.1, onnittelut siis itselleni ;)
Viimeiset viikot Pietarsaaressa ovat rävähtäneet käyntiin, nyt tämä on yhtä aikaa vastaan tappelua. Toisaalta en haluaisi tämän vielä loppuvan, mutta toisaalta odotan uuden ajan alkavan. Inhottavinta on uusien ystävien jättäminen. Nykyteknologia tosin mahdollistaa puhumisen pieniin kapuloihin ja onpa sähköpostikin meille jo melko tuttu ;D Mutta silti! Tuntuu kuin sisälläni asuisi pieni kiukutteleva lapsi (Dj varmaan tietää mistä puhun;)), joka vastustaa muutoksia eikä haluaisi luopua siitä, mihin on juuri tottunut.
Loppupeleissä tätä vuotta summaten, olen niin ylpeä ja onnellinen siitä, että päätin tulla Pietarsaareen. Loin "uuden yhteyden" Juhaan, sain roppakaupalla uusia ystäviä (jotka hyväksyvät minut juuri sellaisena skitsona kuin olen;)) ja tulen saamaan kauan haluamani ammatin. Not too shabby for Anna ;)
Mutta keskitytäänpä hetkeksi tulevaan. Noin 3,5 viikon päästä astun pussikassien kanssa junaan kohti Turkua. Mun on omattava jälleen täysin uusi rytmi elämään (ja vieläpä turgulaisten rytmi,kääk) ja vieläpä näyttää sopeutuneen siihen. Ehkä mä toivon siltä ajalta tajunnan räjäyttäviä kokemuksia työn puolesta. Miiran kanssa niitä kokemuksia tulee hakemattakin ;D
No ei vaiskaan, me olemme luvanneet aloittaa uuden, reippaan elämän. Kyllä mä koitan se aloittaa jo täällä (mille Juha kommentoi lakonisesti "sen kun näkis"), mutta rauhallisesti ajan kanssa. Liika ulkoilmahappihan kun on aika vaarallista rusinan kokoiseksi näivettyneille aivoille.
Oh well,päivät kuluu hiljalleen eteenpäin kun minä kohotan pienet,avuttomina huitovat nyrkkini kelloa vastaan. Eteenpäin,sanoi mummo lumessa.
