2004-02-09 - 4:03 p.m.
Tämä viikonloppu oli outo, mutta hyvällä tavalla. Näin Petterin pitkästä aikaa, vaikka ei me nyt kauheesti keretty jutella,mutta edes hieman. Voi kun joskus olisi aikaa jutella kunnolla kahvikupposen ääressä maailman menosta.
Juha sanoi mulle lauantaina pienen pään aukomisen yhteydessä "kenelle muulle mä kiukuttelisin jossen sulle?". Sinänsä olen otettu siitä, että hän voi olla seurassani täysin oma itsensä, hyvine ja pahoine puolineen. Siitähän ystävyydessä on kysekin. Toisaalta olen aika paljon joutunut olemaan ihmisille jonkin sortin likakaivo,kaikki syydetään mulle,mun pitäis osata olla avuksi. Tai sitten olen laittanut itselleni sen pelastusenkelin roolin,tiedä häntä. Ellei mua sitten pidetä niin tyhmänä ihmisenä,joka jaksaa nostaa muiden ongelmat omien edelle. Mikä mä olen neuvomaan ja kuuntelemaan muita,kun itsekin täytyy vuodattaa ongelmiaan kaiken kansan nähtäville ;)
Mä kyllä pidän puhumisesta ja analysoimisesta,mutta rajansa on varmaan kaikella. En mä kuitenkaan halua olla ihmisille vain se henkilö keneen otetaan yhteyttä kun menee huonosti. Mä haluaisin kuulua niiden elämään myös sillä positiivisella puolella.
Mä löysin emokotoa mun äidinkielenvihkon neljänneltä luokalta, siinä oli ihan mielettömiä aineita =)
Mä kirjoitan joskus tänne siitä esimerkin.
