2004-02-13 - 10:37 a.m.
Tulipa sitten keskusteltua elämästä, kuolemasta ja vaihtoehdoista.
Elämälle ja kuolemalle et mahda mitään, ne nyt vain ovat osa elämääsi. Heti ensi parkaisun jälkeen astut kylmään ja kolkkoon maailmaan, jonka jälkeen alat odottamaan toista väistämätöntä asiaa; kuolemaa.
Kaksi pakkoa elämässä. Niiden välille tai niitä kontrolloidaksesi voit kehitellä vaihtoehtoja.
Mitä tekisit jos saisit kuulla sairastavasi tappavaa tautia?Odottaisitko peläten sitä diagnoosissa annettua hetkeä ja samalla unohtaisit elää? Lopen huomaat makaavasi letkuissa, voimattomana suuremman mahdin edessä. Oliko tämäkään nyt sen arvoista. Minkä arvoiseksi ihminen laittaa oman elämänsä?
Jokainen meistä tietää (tai ainakin tulisi tietää), että olemme tavallisia kuolevaisia, elämän elixiiriä ei ole vielä keksitty. Jokainen elää hyvällä tuurilla 87-vuotiaaksi, jolla on lapsenlapsenlapsiakin siunaantunut jo muutama. Näin ajatellaan. Entä jos kuulet 20 vuotiaana kuolevasi "hyvällä tuurilla" vasta 5 vuoden päästä? Me ihmiset olemme sen verran itserakasta sakkia, että suutumme jollekin (joku nyt Jumalalle, joku jollekin muulle) sen vuoksi, että emme saa itse kokea vanhemmuutta,isovanhemmuutta ja kaikkea mikä elämään liittyy. Miksi juuri MINÄ en saa elää normaalia elämää?Miksi juuri MINUN täytyy luopua unelmistani kun muut saavat vierestä katsoa ja sääliä olemustani?
Sillä hetkellä pää tuntuu räjähtävän, kunnes huomaat olevan vaihtoehtoja. Jokainen varmasti tietää mitä vaihtoehtoja ihmisillä käy mielessä, joku toteuttaa ne, joku ei.
Elämä on täynnä satoja ihmisiä, jotka tulevat ja lähtevät elämästäsi. Jotkut jättävät pysyvän jäljen sisääsi,joku saattaa saada oman paikan sydämestä. Toisten vaikutus elämääsi on verrattavissa usvaiseen aamuun; kylmä,mitäänsanomaton virta menee lävitsesi ja parin tunnin päästä siitä ei ole jälkeäkään.
Mä tiesin kesällä jo, kuinka suuri vaikutus tällä ajalla täällä Pietarsaaressa tulee olemaan elämääni. Tiedättehän, kun jonkun kanssa olet "tuntenut" monta vuotta, mutta et oikeasti ole tuntenut hänen ajatuksiaan, tuntemuksiaan,elämäänsä. Silti olet jollain tasolla tietänyt hänellä olevan vielä suuren vaikutuksen sinun elämään. Näin kävi. Kiitos Juha. Tiedät omaavasi paikan elämässäni, aina ja iäti, aamen.
