2004-02-18 - 2:30 p.m.
Juha kirjoitti:
"Mutta turhinta oliskin maata vaan paikallaan samassa
lammikosta oottamassa sitä lopullista. Maisema vaihtuu ja aina jostain
jotain uutta löytyy. Jos sä siellä joessa tukkina killut, saattaa sun
rungolla käydä joku pikkulintu istahtamassa ja lähtä taas lentoon
palaamatta koskaan luokses takas, Mutta sä muistat sen linnun ja se lintu
muistaa sut. Jos se pieni hetki jotain kummallekkaan mitään merkkas.
Sitten voi saada jonkun kotilon kiinni kylkeen joka seuraa mukana ja josta
ei kuitenkaan oo mitään haittaa. Rinnalla vaan kulkee vapaamatkustajana ja
hyvän päivän tuttuna. Ikävimpiä on taas kaikki lahottajat, jotka syö sut
loppuun, hitaasti mutta varmasti. Ilman mitään omantunnontuskia.
Mahtavintahan olis jos sieltä yläjuoksulta valus samanlainen
kohtalontoveritukki sun vierees, ystäväkses, joka tempais sut mukaansa.
Eipä tarvis itekseen kelluskella ja vois vähän ottaa tukeakin toisesta jos
kaikki kivikot meinaa ohimennen kyljistä raapia."
Viisautta, jonka avulla mennään eteenpäin no matter what. Kiitos.
"Unelmat antaa, minulle siivet, vie minut sinne, missä odottaa Suuri Tuntematon"
