2004-02-29 - 3:42 p.m.
Tämä on sarjassamme nopeaa kuulumisten vaihtoa,en kerkeä kunnolla jaarittelemaan tyhjänpäiväisyyksiä kuten aiemmin. Juna lähtee takaisin Turkuun kuuden aikaan, enkä ole vielä harkinnutkaan pakkaamista.
Eka viikko Turussa on siis takana. Toisaalta se meni hitaasti, laskin joka päivä melkeinpä minuutteja siihen pisteeseen kunnes harjoittelu olisi ohi. Toisaalta taas päivät meni taas älyttömän nopeaa, kiitos virkailijoiden, koska he antoivat mulle oikeasti tekemistä, en vaan siis keittele kahvia keittiön nurkassa koko harjoittelua...
Tulin täksi viikonlopuksi Kalajoelle häähumuilemaan, Nina ja Jarkko astelivat avioliiton auvoiseen satamaan kauniin Aada-tytön katsellessa vierestä. Morsian oli todella kaunis, sulho komea ja häät kokonaisuudessaan ihanat, itkin koko kirkkoseremonian ajan ;) Paljon onnea teille kahdelle.
Muuten viikonloppu menikin sitten johonkin muuhun,en edes tiedä minne aika menee. Olisi niin ihanaa pysäyttää kellot (suurlähettiläät sen keksi aikoinaan ;)) ja nauttia siitä hiljaisuudesta mikä sillä hetkellä meitä ympäröisi. Nykyään on niin kiire, ettei muista itseään eikä lähimmäisiään. Jokainen kohtaaminen rakkaiden kanssa menee kiukutteluun ja sähisemiseen, olisi niin paljon aina tekemistä ja mihinkään ei pysty. Yli-ihminen on kaukainen käsite ja saakin pysyä vain käsitteenä mun puolesta, mutta antaisin mitä vain, jos joku oikeasti pysäyttäisi ajan ja antaisi mun tehdä omalla ajalla omat juttuni. Välillä saa kiinni jostain ja seuraavana hetkenä se on poissa ja jäät vain ihmettelemään, mitä sillekin oikein tapahtui. Jäljelle jää kaipaus,muistot,suru ja ilo, muttet voi jäädä sitä miettimään koska aika ei anna periksi,on mentävä eteenpäin.
