2004-03-28 - 7:46 p.m.
Hei vaan,long time no see...Vihdoin ja viimein paikallistin maagisesta Turusta yhden ainoan paikan jossa on netti.Hyvä minä :)
Olen siis ollut Turussa nyt reilun kuukauden ja nyt viime viikon all by myself,kun Miira jäi Kalajoelle. En mä nyt kyllä menisi enää allekirjoittamaan aikaisempia väitteitäni siitä että täältä löytyisi tekemistä yllinkyllin joka päivälle...Olen oikeasti kärsinyt hidasta kuolemaa tylsyyteen päivittäin. Oma vikahan se kait on jos ei tekemistä löydä,mutta sen verran täytyy jäyhämäistä juntteutta pitää yllä ettei tuppaa itseänsä vieraiden ihmisten seuraan.
Elämässä ei ole siis tapahtunut mitään maata järisyttävää. Tietysti tulen aina olemaan ylpeä itsestäni sen vuoksi, että tuli kuitenkin tänne lähdettyä kokemaan asioita. Lähinnä kyllä töiden merkeissä :P
Saan kyllä paljosta olla kiitollinen työporukalle toimistolla,he ovat kohdelleet mua tasavertaisena kollegana,vaikka olen täysin keltanokka vielä joka suhteessa. He antavat mulle paljon vastuuta ja tekemistä, aika ei käy siis pitkäksi.
Mikä on aivan loistavaa,on se, että pidämme tyttöjen kanssa reilusti yhteyttä sähköpostein. Saa aina lukea mitä he ovat tehneet töissä tai mitä mokia on tapahtunut. Luojan kiitos kenellekään ei ole mitään pahempaa vielä tullut eteen :) Hirveä ikävä tulee aina kouluaikoja...Joskus töissä heikkona hetkenä toivoisi palaavan ajassa taaksepäin istumaan koulun kahvilaan tyttöjen kanssa tai sitten naapurin tytöille katsomaan conania illan päätteeksi. Mutta yhteyshän ei katkea,no matter what.
Ja tytöt, jos te luette tätä,muistakaa ettei mikään välimatka ole liian pitkä näkemiseen. Ja kesällähän me viimeistään näemme mökkiviikonlopun yhteydessä =)
Mun maksettu aika alkaa pikkuhiljaa loppumaan,täytyy vielä surffailla viimeisillä minuuteilla jokaohjelmien pariin.
