2004-05-17 - 4:03 p.m.
Taas se alkaa. Pään pakkoliikkeet nykivät joka suuntaan, baygon- tai raid-pullo kädessä vaanin monijalkaisia otuksia, jotka tekevät kesästäni helvetin. Tänään olen joukkomurhannut jo sievoisen läjän megamuurahaisia toimiston lattialle, eikä loppua näy.
Niitä on joka paikassa.Ne vilistää nurkasta toiseen, tiivisteiden välistä niitä tulee oikein urakalla. Jopa jääkaapin väliin sumutin yhden onnettoman. Tulen hulluksi.
Haittapuolia tässä myrkkysumuttamisessa on sen liikakäyttö. Minä kun ajattelen, ettei se yksi sumutus tehoa tuollaiseen alle gramman painoiseen ötökkään,vaan siihen täytyy sumuttaa niin ettei sitä näy enää aineen alta. Liikakäytöstä aiheutuu kemialliset sumut tänne toimiston sisälle, josta aiheutuu typerän tuntuinen pääkipu. Se ei ole normaali pääkipu, vaan tuntuu kuin pää painaisi tuhat kiloa,eikä koordinointikyky ole parhaimmillaan. Tarvitsen ammattiauttajaa tässä ötökkäkammossa...
Ruumiinjäseneni kangistuvat välittömästi kun näen yhdenkään ötökän. Tiskaamista en voi ainakaan tänään harjoittaa, koska kaksi muurahaista näyttivät nauttivan meidän tiskialtaassa oloa (siis ennenkuin tapoin kylmäverisesti ne baygonilla sinne). Sen läheisyyteen en mene, ties vaikka niitä tulisi muitakin sieltä kun laitan kädet sinne.Yäk.
En voi, enkä halua ajatellakaan sitä tilannetta, että joku tippuisi katosta niskaani, enkä huomaisi sitä heti. Välillä katson kattoon,hyvin varovaisesti toivoen ettei mitään sieltä tipahda. Osittain pääkipuni johtuu myös ainaisesta jännittämisestä ja jonkun kättä pidemmän kapulan etsimiseen millä kalautan hämikset hengiltä.
Viekää minut hoitoon.
