2004-05-26 - 1:06 p.m.
Pitkällisen odotuksen jälkeen kotiimme kannettiin Taru Sormusten Herrasta; Kuninkaan Paluu. Olisihan sen voinut toki käydä teatterissa katsomassa, mutta meille on muodostunut kolmen vuoden ja kolmen episodin aikana perinteeksi tilata ikioma elokuva jota voi katsoa vilttiin kääriytyneenä karkkipussi vieressä. Ja näin siis tehtiin eilenkin :)
Reilun kolmen tunnin aikana oli ihana uppoutua fantasiaan, unohtamalla kaiken muun. Kyyneleiltäkään en tietysti säästynyt, lopussa vollotin jo ihan suvereenisti. Tänään on vuorossa bonus-dvd kaikkine extroineen.
Töitä on paiskottu joka päivä ja joka päivä se ikävä tunne, että olen varmasti jotain unohtanut tai muuten vain mokannut, vahvistuu. Se, ettei Marjo tule tänä kesänä tänne pitämään toimistoa kasassa hirvittää mua ihan älyttömästi. Nyt mun pitäisi olla niin äärettömän tehokas ja järjestelmällinen, which I`m not for crying out loud :P Kesäkuu alkaa tasan viikon päästä ja mä olen pihalla kuin hylätty, haiseva lenkkitossu. Ei kuulosta kovin lupaavalta, ei.
Miira on palannut takaisin "Kontuun", palaaminen Turkuun on auki. En tiedä, osaanko edes kuvitella miltä Miirasta on tuntunut palata takaisin tänne, mistä silloin lähdettiin muuttokuorman kanssa katsomaan mitä maailmalla olisi tarjottavana. Tosin, kesä on todella lyhyt, pian huomataankin viettävämme venetsialaisia ihmetellen mihin se kesä oikein meni...Kaikki on rajallista, myös täällä eläminen. Onhan tämä tulevaisuus itselläkin vielä täysin auki. Toisaalta en haluaisi jähmettyä ja herätä 20 vuoden päästä elämään, mutta haluanko olla tuulen riepoteltavana vielä montakin vuotta?
"Kierrä maailma kolme kertaa ympäri; kotiin tullessasi huomaat, että kaikki rakkaasi ovat siellä"
Minä en ole kiertänyt vielä kertaakaan.
