2004-05-28 - 11:23 a.m.
Nyt ollaan virallisesti kesän portilla. Koulut loppuvat huomenna, taas monta tuhatta nuorta laittaa vapisevin käsin valkolakin päähänsä kun käsky käy. Ja sitten hymyillään. Monta tuhatta nuorta saa ammatin, josta ovat ehkä uneksineet koko nuoren elämän ajan. Avain omaan tulevaisuuteen ojennetaan todistuksen ja ruusun myötä.
Välillä tunnen haikeutta katsoessani omaa valkolakkia. Kuinka paljon sitä silloin odotti elämältä, tuntui kuin kaikki tiet olivat avoinna. Tässä iässä pieni pessimisti nostaa jo päätään ja tuhahtaa tylsistyneenä "mitä tekään vielä tiedätte,odottakaa vain sitä hetkeä kun täyttelette kelan työtön-työtön-lappuja". Kaikki tiet eivät aukene siinä vaiheessa kun valmistut. Itse ne on aukaistava ja raivattava kaikki esteet tieltä pois. Joku jaksaa pakertaa senkin tien, joku toinen luovuttaa ja herää monen vuoden jälkeen omaan saamattomuuteensa. En parempaa pilvilinnoista pudotuskeinoa tiedä kuin hetken miettiminen: Mitä minä olen saanut elämässäni aikaiseksi?
Mä tiedän itse edustavani perussuomalaista nössöä, joka jahkailee päätöksien kanssa, eikä uskalla tehdä mitään. Ei ollut rohkeutta, halua, kiinnostusta (millä sitä nyt haluaa kukin kutsua)lähteä lukion jälkeen heti maailmalle. En mä sitä sano, että sitä nyt katuisin koko loppuelämäni, mutta asiat voisivat olla toisin.
Tällä hetkellä voisin olla ammattikorkeakoulun paperit plakkarissa vakkarityössä jossain muualla, ehkä omistaisin pienen, sievän uuden yksiön jossain sub-urbaani-alueella.
Jos asiat olisivatkin todella noin, en ehkä olisi suhteessa enää,en olisi ollut matkailupuolella ja saanut Laurasta mun tärkeää ystävää, en olisi ollut Pietarsaaressa, en olisi tutustunut rakkaisiin ystäviin siellä, en olisi mennyt Turkuun,en olisi sitä ja tätä.
Elämä on valintoja, mutta mikään niistä ei ole väärä. Annammeko me muiden ihmisten puheiden ja mediasta syöstävän idoli-mallien saarnausten vaikuttaa itseemme niin, että myöhemmällä iällä pidämme tekemiämme valintoja väärinä?
Mutta se vasta oliskin tylsää omistaa kristallipallo josta katsotaan tulevaisuus etukäteen ja tehdään suunnitelmat sen pohjalta...Tietyn ajan jälkeen elämää ei katso enää samoin silmin ja sitä oppii hyvästelemään menneisyyden ja samalla hautaamaan vanhat unelmat. Uusia unelmia syntyy joka päivä (tässä välissä tulee väistämättä mieleen Forrest Gumpissa lentelevä höyhen) :)
