2004-06-10 - 11:46 a.m.
Eilen valmistuin virallisesti papereiden myötä. Olen siis matkatoimistovirkailija. Se, milloin alan tehdä oikeasti sitä työtä, on vielä hämärän peitossa. Kysymykset "no mitäpä teet syksyllä" saavat mut ahdistumaan. EN MINÄ TIEDÄ!
Välillä pyörii hulluja ideoita päässä omiasta yrityksestä, mutta nekin häipyvät yhtä nopeaa kuin ovat aivoihini saapuneetkin. Onko se nyt niin, että en vielä tiedäkään mistään mitään? Eikö olisi jo kuitenkin aika ottaa tulevaisuus pöydälle ja tarkastella mitä sillä tekisi? Voi olla...
Töissä puskee mieletöntä jännitystä koko ajan päälle. Pikkuhiljaa mun yöunet alkaa pyöriä vain tämän ympärillä, enkä saa taaskaan nukuttua. Mä haluaisin, että tämä kesä olisi jotenkin ratkaiseva, työn kannalta. Eteenpäin on mentävä, en mä pysty taaksepäinkään menemään.
Mua ärsyttää nyt niin paljon kaikki! Tiedättekö tunteen, kun voisitte karjua vitutuksen sellaisena karvapallona kurkusta pois? Jos ette, mä taidan olla todella outo.
Ja mun upea autoni, josta hehkutin muutama kuukausi takaperin (ilmainen kun oli, olisihan se pitänyt arvata...) on nyt mun kamikaze-mobiili, siinä ei toimi jarrut. Että ihan mukava joka aamu lähteä ajelemaan töihin, kun ei tiedä kenen takapuskurissa olen risteyksessä. Peltipurkkikorjaamolle sen saisi viedä, kunhan olisi aikaa (tähän väliin on loistava quotata Frendejä; Ross:Olen saanut lahjaksi aikaa!-Chandler:Minä sain viime jouluna Monicalta lahjaksi tilaa, mehän voisimme yhdistää ne ja tehdä jatkumon ;) )
Hahhah :)
