2004-08-03 - 9:56 a.m.
Lauantai-iltana mielessä kirkastui, tänään me Kallaan lähdettäisiin. Ja tarina voi alkaa...
Silmiä hivelevän auringonlaskun siivittämänä vene lipui Kallaan, jännitys oli aikalailla kohdillaan. Pääsimme mökkiin, joka sijaitsee täysin rannassa, ihan eka mökki. Skumppa avattiin ja kilisteltiin meidän loman kunniaksi. Mikä on aika mielenkiintoista (tarkemmin ajateltuna ei ollenkaan ;)), on se että sama missä jumalan selän takana tapahtuu jotain, minä ja Miira olemme myös siellä.
Hiekkasärkkien valot näkyivät upeina, aivan kuin se olisi ollut joku valokeidas merimatkan päässä. Viiniä, kynttilöitä ja keskustelua. Ja sammakoiden väistelyä :)
Seikkailimme pitkin saarta, löysimme ystäviä joiden kanssa istuimme iltaa. Hyvää oloa ja naurua.
Aamuyöllä takan lämpöön nukahdimme, meri pauhasi takana. Ilta oli niin hieno.
Aamulla maailman kirkkain auringonvalo (johtuen varmaankin eilisen juomingeista) herätti meidät ja sipsutimme hiekalle pesemään naaman kylmällä merivedellä. Jäimme rannalle istumaan ja katsomaan kuinka purjeveneet lipuivat kohti ulappaa. Koko päivä aikaa olla auringossa ja tutustua saareen.
Kalla teki vaikutuksen sen karulla kauneudella. Söimme villimansikkoja, makoilimme isoilla kivillä ja koitimme epätoivoisesti saada kesän ensimmäiset auringonsäteet vaaleille ihoillemme. Kuulimme merikarhuilta kuinka saaren toisessa päässä myydään savusiikaa, nopeasti sinne :) Kalapaketin höyrytessä kädessä kipottelimme takaisin polkuja pitkin mökille ja nautimme päivän ruoka-annoksesta.
Takansytytys ei oletettavasti ollut meidän juttu. Sain sen jopa syttymään ja läksimme jälleen rannalle, mutta Miiran parkaisu kertoikin jo kaiken. Kovan tuulen takia savutimme itsemme kamppeineen ulos mökistä, KallaStarilla tulleet turistit saivat ainakin hauskuutusta paikallisilta ;) Tämän pienen välikohtauksen vuoksi jätimme rantasaunan sytytyksen ihan muille tahoille, jotka myös ystävällisesti hakivat meille selkä vääränä merestä vettä sangoilla, me kun loikoilimme sängyissä ja kikatimme. Sauna oli mahtava, ihosta tuli niin pehmeä. Merivedellä täytyy olla jokin henkisesti sekä ulkoisesti parantava vaikutus...
Kello kuudelta meille saapui lähetys maista (olimmehan me olleet jo jopa yhden päivän saaressa ;)). KallaStar Juhan avulla toi meille kilisevän salenpussin, ilta voisin alkaa :)
Istuimme auringonvalossa ja puhuimme. Aika vierähti kuin siivillä ja siirryimme rannalle josta katsoimme kauas taivaisiin, jossa ukkospilvet liikkuivat. Saimme merikarhuista seuraa ja lähdimme saaren toiseen päähän. Myöhään illalla idea putkahti päähän, lähtisimme käymään Ulkokallassa. Paikka oli pelottava ja vaikuttava. Aivan kuin olisimme matkustaneet ajassa taaksepäin satavuotta. Uskomaton kokemus. Takaisin mennessä Kallaan alkoi merenkäynti nousta ja vettä alkoi sataa. Katsoin kauas mereen, enkä sillä hetkellä tuntenut pakokauhua, se ei tuntunut enää niin pelottavalta. Meren edessä olen nöyrempi kuin koskaan.
Puolenyön aikaan kömmeimme takaisin mökkiin jossa poltimme yhtä kynttilää kunnes uni painoi silmät kiinni. Huomenna olisi lähtö takaisin kiireen ja stressin keskelle. Loma opetti meitä paljon. Mitään tiettyä opetusta ei voi mainita, mutta eri ihmisinä tulimme takaisin.
Kalla jätti mun sydämeen kaipauksen.
