2004-08-08 - 12:58 p.m.
Eilen piti ottaa sarjassamme annan-järkevät, eli pikainen humalatila Varikolla Miiran kans. Ilta loppui mun osalta tosin Dyynin Cosmopolitaniin (ei sillä, että se olisi ollut huonoa,no no), vaan ärsyttävään velvollisuuden tunteeseen; täksi päiväksi piti vänkäytyä töihin. Whatever, kivaa oli vaikkakin vähän aikaa.
"Silloin hengittää kaikkea tätä turhaa. Ja silloin hengittää vaikka käytettyä ilmaa. Eikä keuhkot lyö lukkoon, ei sydän lakkaa olemasta juuri sitä mitä mieli kaipaa"
Helvetti mua ahdistaa. Mä taidan hengittää käytettyä ilmaa, sen takia se takeltelee keuhkoissa, eikä sydän saa tarpeeksi happea kuljettaakseen very important veriplasmoja tai jotain. Aivothan siinä surkastuu eikä mistään tuu mitään.
Jos voisin valita tavallisen elämän ja sarjakuvan väliltä, hyppäisin välittömästi Viivin ja Wagnerin elämään. Tavallista perussimppeliä laiffia, kommunikointi-ongelmia parisuhteessa ja mielipide-eroja. Kuka nyt tuollaista elämältään kaipaa sarjakuvan avulla, kun realiteetti on jo tuota ;)
Kuka haluaa hengittää käytettyä ilmaa kun hengittämättä jättäminenkin kuulostaisi niin paljon paremmalta?
