2004-11-03 - 3:30 p.m.
Hämmästyksekseni täytyy myöntää, etten edes tiedä mitä tänne kirjoittaisin. Onko mun elämästä tullut niin tylsää, ettei juttua riitä enää edes viikoittain? Paljon mahdollista, sillä viime perjantaina havahduin sohvalta puoli yhden maissa yöllä, tämä mummo oli nukahtanut sinne. Pakostakin tuli kyllä mieleen Bridget Jonesin hajatelma; Kello on puoli yksi. Mistä vetoa, kaikki ovat jossain bileissä? Olivat tai eivät, painuin pehkuihin ja aamulla huomasin kännykkääni valuneen viestitulvan yön aikana. Huvittavaa.
Minkähän takia minusta on kasvanut tällainen heikkohermoinen työntekijä, joka ei saa nukuttua normaalisti stressatessaan tulevia työjuttuja? Haluaisin olla itsevarma, hieman dominoiva bisneslady, joka paikalle lipuessaan saa jokaisen katseen ja kunnioituksen. Sitä päivää odotellessa käyttäydyn kuin harmaa hiirulainen, joka pelkää äänensä ulostuloa yhtä paljon kuin atomipommia; Hui kamala, jos avaan suuni, ihmiset mahdollisesti kuulevat mielipiteeni. Äääää....Joskus teininä sain ystäviltä flirttipirun maineen, olin aina ensimmäisenä avaamassa suutani joka paikassa (paitsi koulussa, tietenkin...), olin aina ensimmäisenä keksimässä päättömiä ideoita, mutta nyt! Nyt oudoille ihmisille soittelu tuntuu vastenmieliseltä, kerrontani kuulostaa lähinnä änkytykseltä ja huonolta kieliopilta (mitä sen kyllä tiedän olevan) ja veikkaan, että naamastani näkyy koko ajan "en kyllä oikeasti tiedä mistään mitään"- ilme. Kamala psoriasiksen esivaihe, oletettavasti nokkosihottuma tai joku muu isorokko on iskenyt minuun, veikkaan sen aiheutuvan vain ja ainostaan paineista. Mä en kestä paineita. En kestä, en kestä, en kestä.
Tässä taannoin vannoin tekeväni Luojan kanssa tilit selväksi uravalinnoistani ja by God, that I`ll do.
