2005-01-31 - 6:14 p.m.
Enpä ole pitkään aikaan seikkaillut netissä etsien uusia sivuja (joihin jään sitten koukkuun), mutta nyt sekin ihme tapahtui; http://avionrikkoja.blogspot.com
Sivustoa pitää näköjään tavalliseen elämäänsä kyllästynyt, kohta keski-iässä oleva mies, joka jo otsikosta päätellen ei ole mikään maailman paras aviomies.
Sitä nyt luettuani läpi, alan kammoksua avioliittoa. En mä sitä sano, ettäkö kaikille osuisi joku kusipää puolisoksi, mutta yleensä kyllä. Jossain vaiheessa ainakin se armas hubby muuttuu oudoksi mieheksi, joka alkaa viihtyä omissa oloissaan liiankin hyvin. Ja tässä suhteessa "omissa oloissaan" viittaa juuri aviorikkojan kertomiin tarinoihin.
Puhutaanpa hieman suhteista.Miehistä alkaa sitoutumisen myötä tulla hihassa roikkuvia, sohvalla makaavia, baareja kammoksuvia outoja olioita, joiden elämän ilo muodostuu futis-ja lätkämatseista. Niitä saa olla vinkumassa kyläilemään muilla, tuloksetta. Niille saa myös olla aina selittämässä, miksi on tärkeää ostaa ainakin muutamaa eri hajuvettä, muutamaa eri kenkäparia, muutamaa eri takkia jne. Tajusitte varmaan pointtini?
En kyllä haluaisi syyllistää pelkästään miehiä suhteiden nahistumisesta, vaan onhan sitä syytä myös meissä naisissa. Tai sanotaanko niin, että suhteen alussa kumpikaan ei näe ketään muita kuin oman uuden rakkaansa. Ja tätä jatkuu vuoden, ehkä kaksikin. Ja mitäs sitten tapahtuu? PUDOTUS.
Huomaatte, ettei teillä ole ketään ystävää kenen luokse mennä istumaan iltaa, koska olette alkuvaiheessa kertoneet toistenne seuran riittävän tarpeeksi hyvin. Joten suhteen parasta antia on istua kotona ilta (ihan niinkuin sitä ei tehtäisi joka ilta) ja katsoa jokin tylsä elokuva.
Ette osaa olla baareissa. Joko sinne mennään kaksistaan tai sitten ei ollenkaan. Pahimmassa tapauksessa ystäväpariskunnan löytyessä sinne mennään meiningillä "naiset tuonne- miehet tuonne". Jos lähipiiristänne löytyy sinkkufrendejä, niitä tuskin huomioidaan ollenkaan, hehän eivät tiedä mitään parisuhteista ja siitä kuinka vaikeita ne joskus voivat olla.
Teistä kahdesta tulee yksilö nimeltä Me. Me teimme sitä ja tätä, Me kävimme tuolla, Me olemme olleet aina sitä mieltä että...Mikä ihmeen Me? Suhteessa on aina kaksi henkilöä, yksin ei suhdetta tehdä. No paitsi skitsot, heh ;) Tämän Me-käsitteen vuoksi kaikki eronneet ja karanneet ovat hyvin hukassa ainakin ensimmäisen yksinäisen vuoden. Me ei ole enää olemassa, kuka minä olen. Ja siinä sitä sitten ollaan totuttautumassa yksinelämiseen oudon minä-käsitteen kanssa.
Tätä listaa voisin jatkaa omasta ja muiden kokemuksesta loputtomiin, mutta turhaan. Jokainen tietää parisuhteen kiemurat ja ihanuudet, eikä ne tule koskaan siitä muuttumaan. Tässä huomaamme suhteessa pysymisen ja suhteen haluamisen eron. Ne jotka haluavat suhteen, haluavat pelkän tyhjän illuusion parisuhteesta, jossa unelmoidaan asunnosta ja perhe-elämästä pumpulissa. Ne jotka haluavat pysyä suhteessa, tietävät pysyvänsä sen toisen puoliskan vierellä no matter what. Ne haluavat parisuhteen, eivät unelmaa parisuhteesta.
Joten naiset, say this after me: Lupaan olla naisellinen, vaikka olisin viimeisilläni raskaana. Lupaan vieroksua verkkaripukeutumista ja meikitöntä illanviettoa. Enkä pakota sinua, mieheni, synnytykseen mukaan.
Ja miehet, repeat this: Lupaan huomioida kauniisti naiseni,vaikka hän tulisi räjähtäneen näköisenä pihatöistä. En nalkuta hänelle lätkämatsien tärkeyttä. En ajattele häntä koskaan äidikseni. Ymmärrän shoppailuhimon.
Nyt kun valat on vannottu, on hyvä jatkaa suhteilua.
