2005-07-27 - 11:22 p.m.
Syys alkaa näkymään maisemassa kun katson hiljenevää hiekkarantaa. Olen odottanut tätä hetkeä salaa.
Kohta saa kietoa huivin kaulaulle, laskea päätä sen verran alas että huivi suojaa vilpoiselta vinkalta, tiedättehän. Syksy tuoksuu, puiden lehdet havisevat ja muutama kellertävä lehti on liiskaantuneena märällä asfaltilla. Oranssit katulamput heijastavat valoa sinisessä yössä, vesipisarat näkyvät spotissa, mitäpä olisi syksy ilman sateita. Odotan syksyä aina vaan.
Mitä on jäänyt tästä kesästä käteen? Helvetinmoinen kiire, kahvituokiot terassilla, aavan meren katselu iltahämärässä. Jännä juttu, tälläkin hetkellä nenäni muistaa mille meri tuoksuu. Niin raikkaalle, suolaiselle. Houkuttelee tulemaan lähemmäksi, mutta pelko estää. Vielä jonain päivänä, vannon sen...
Lopun ajan valomerkki kesälle 2005 on lähellä, heinäkuu vaihtuu elokuuksi neljän päivän päästä. Alkaa Annan kuukausi.
Nyt vain haluaisin tarttua jotain kädestä kiinni ja kävellä viileällä hiekalla, puhumatta. Kunhan vain käveltäisiin.
Tämä taitaa olla Annan syysunelmaa...:)
Ja Paula, Coldplayn uusin albumi on todellakin järjettömän hyvä.
